Linda
kaupunginteatterissa on kyllä häikäisevän hienoja näyttelijöitä, kunhan vain saavat kunnollista näyteltävää. Eikä Lutz Hübnerin näytelmässäkään mitään vikaa ole, vaikka saksalainen komedia saattaa äkkiseltään kuulostaa tuhoon tuomitulta yritykseltä. Hübnerin Flirttikurssi 55+ tarjoaa näyttelijöille kahdeksan tasavahvaa roolia
Vaikka Helsingin kaupunginteatterin Peppi Pitkätossu alkoi ensi-illassaan kankeasti ja kovasta yrittämisestä huolimatta (tai juuri sen tähden) lähestulkoon ilottomasti, esityksen lopussa tunnelma oli jo korkealla. Onneksi. Kaksi tuntia väkinäistä lastenmusikaalia olisi paitsi suurta tuhlausta myös kidutusta koko perheelle
Mies, ura ja imago eivät osoita haalistumisen merkkejä. Kiinnostus marsalkka Mannerheimia (1867–1951) kohtaan varmasti vain kasvaa lähestyttäessä itsenäisen Suomen satavuotisjuhlia. Dramaturgi Sami Keski-Vähälä ja ohjaaja Kari Rentola ovat innostuneet Mannerheimista siinä määrin, että heidän näyttämösovituksensa runnoo Jari Tervon romaanin Troikka (2008) melkein muotopuoleksi
Helsingin kaupunginteatterin pienen näyttämön viimeisessä ensi-illassa ennen huhtikuussa alkavaa kahden vuoden remonttia vallitsi erikoinen tunnelma. Muistorikkaat tilat ovat päässeet aika tavalla rispaantumaan peruskorjausta odoteltaessa, ja vaikka puitteet eivät tietenkään ole mikään tae sisällöstä, niin Einsteinin rikos palauttaa mieleen monia loistavia esityksiä vuosikymmenten varrelta ja antaa täydet perusteet teatteritalon remontille
Baltic Circle -nykyteatterifestivaali jatkui maanantaisen Suomen Taidepoliittisen Tapahtuman Huippukokouksen jälkeen samoilla linjoilla eli taiteen ja todellisuuden rajaa venyttävillä esityksillä. Helsingin yliopiston konsistorin salissa esitetty Oikeusjuttu on taiteen, aktivismin ja dokumentin sekoitus
Brittien viimeisimpänä villityksenä näyttää olevan vanhojen komedioitten työstäminen uusiksi, ainakin niitä kulkeutuu tiiviissä tahdissa Helsingin kaupunginteatterin ohjelmistoon. Kysymys tietysti saattaa olla myös ideoiden vähyydestä ja yleistä lamaannuksesta
Kirjailija Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja on nyt kaikkialla: kirjakaupoissa, valkokankailla ja teattereissa. Näyttelijä Esko Roineen 70-vuotisjuhlan kunniaksi helsinkiläisten nautittavaksi tuotu näyttämösovitus Mielensäpahoittaja ja poika on hämäläisen juohevaksi hioutunut esitys, jota puolentoista vuoden ajan on jo ehditty esittää Tampereen Työväen Teatterissa
Tamás Ascherin Vanja-eno Helsingin kaupunginteatterissa on kuin tuulahdus 1980-luvulta. Esitys näyttää ja kuulostaa niin vanhanaikaiselta, että on vaikea käsittää, miksi se ylipäätään on tehty. Onneksi Santeri Kinnunen – joka viiksineen, pulisonkeineen ja liivipukuineen tuoksahtaa myös vahvasti 80-luvulta – tekee nimiroolin siinä määrin hyvin, ettei Tšehovin tarvitse pyöriä haudassaan yhtä vinhasti kuin esityksen yleisestä ummehtuneisuudesta kiusaantuneen katsojan penkillään
Helsingin kaupunginteatterin komediapainotteisen syksyn ensimmäiseen ensi-iltaan astellessani mietin, mahtaako yli viisikymmentä vuotta vanha musiikkikomedia tarjota muuta hyvää kuin tilaisuuden nähdä lahjakas Antti Lang ansaitsemassaan pääroolissa. Teatterin tunnetusti harvan seulan läpi on ohjelmistoon päässyt monenlaista ilottelua, usein aika pölyttynyttäkin
Helsingin kaupunginteatterin kevätyllätys on raikas yhdistelmä räävitöntä poliittista revyytä ja satiirista venäläistä klassikkokomediaa. Ostrovskin näytelmä Huijarin muistiinpanot (1868) kertoo nuoresta miehestä Glumovista, joka yksinkertaisesti päättää menestyä myötäilemällä ja liehittelemällä jokaista tielleen osuvaa merkittävää henkilöä
Yhteensä 66 hakutulosta.
Game of Thronesissa puhuttujen fantasiakielten keksijä rakastaa suomea
Pohjoiskorealainen ohjekirja kertoo, miten oikeaoppinen elokuva tehdään – vaikka Pohjois-Koreaa vastaan
"Seisoo Goethen rinnalla": Näin Grassia muistellaan maailmalla
Yleisöstä Kansallisbaletin lavalle hälytetty ballerina: "Olin šokissa eikä adrenaliini ole vieläkään laskeutunut"
Suomen Pankki sai kaksi taulua – Hannu Väisäsen maalauksen alta löytyi toinen